Eduskunta on ajamassa Yleisradiolle rahoitusmallia, joka toisi uuden veron. Kansallisen yleisradioyhtiöveron. Kansalainen ei voi jatkossa enää olla maksamatta televisiosta jota hän ei omista. Ei myöskään merkitse käyttääkö muita Ylen ”palveluita” vai ei. Ajatusmallina on, että jokainen kansalainen aivan varmasti käyttää jotain YLE:n tuottamaa palvelua edes kerran elämässään, esimerkiksi katsoo kaverin koneelta yhden Kummeli-sketsin. Siitä ilosta maksaa 175 euroa vuodessa kunnes ymmärtää kuolla. Vaikkei elinaikanaan omistaisi televisiota tai edes internettiä.
Vero on sama kaikille, riippumatta siitä katsooko YLE:ä vai ei. Hinta ei ole kiinni tuloista eikä sen enempää elämäntilanteesta. Se on myös kotitalouskohtainen, esimerkkinä viisilapsinen rikas perhe maksaa 25 euroa/hlö, kun taas yksinäinen opiskelija 175 euroa/hlö. Televisiomaksun joutuvat myös maksamaan lestadiolaiset joilla uskonto kieltää television sen saatanallisen ominaisuutensa takia. Jatkossa heitä verotetaan siitä etteivät halua belsebuubia olohuoneeseensa.
Luulenkin, että tätä veroa pohtivilla eivät ole ihan kaikki muumit laaksossa. Tai edes jokainen partiolainen nuotiopiirissä. Ymmärrätte varmaan. Kyllähän sitä tyhmä saa olla, mutta ei muiden tarvitsisi olla niin vastuuttomia että sellaisen valitsevat ministeriksi. Onneksi Kokoomuksella oli edes sen verran pelisilmää että jättivät umpihullun mutta muodollisesti älykkään Maria Tiuran ilman ministerinsalkkua.
Ylihinnoiteltu mediavero tulee, sitä tuskin voi kukaan enää estää. Esityksen eduskunnalle tekee ministerinpaikalta pari hallitusta sitten eronnut Suvi Linden, joka toistaiseksi piilottelee pakassaan olevaa lapsipornokorttia kaikista pahimpaan taistoon markkinaliberaaleja vastaan.
Muistakaa, että jos ainoa media olisi yleisradio, ei maailmassa olisi lapsipornoa. Tätä argumenttia odotellessa…
Sähköliiton tiedotteessa kerrotaan työnantajapuolen katkaisseen neuvottelut uudesta työehtosopimuksesta, kun luottamusmiehistä oltiin erimielisiä. Vastavetona työnantajajärjestö uhkaa viiden päivän lakolla. Sähköliitto haluaa jokaiseen teknologiateollisuuden yritykseen jatkossakin oman luottamusmiehen sähköliiton jäsenille.
”Metalliliiton luottamusmiehet eivät voi sopia sähköalan ammattilaisten asioita”, toteaa suojatyöpaikastaan Sähköliiton sektoripäällikkö Keijo Rimmistö. Olisihan se perin outo tilanne, kun aiemmin ohjeet ovat tulleet SAK:sta, mutta jatkossa ne tulisivatkin SAK:sta. Omat luottamusmiehet ovat elintärkeitä.
Näin äkkiseltään en keksi eroja Metallin luottamusmiehen ja Sähkön luottamusmiehen välillä. Sähköliitto kuitenkin näkee ja aikoo marssittaa taantuman aikaan 2800 ihmistä lakkoon.
Luottamusmies on siitä vekkuli kaveri, että hänen ei varsinaisesti tarvitse tehdä töitä. Tarpeeksi suuressa yrityksessä hän täysipäiväisesti vain valvoo että työehtosopimusta noudatetaan ja työntekijöille tiedotetaan esimerkiksi ammattiliiton toiminnasta. Jos yrityksessä on useiden alojen työntekijöitä, on jokaiselle alalle oma luottamusmies ja näiden yläpuolella vielä pääluottamusmies. Kaikki he saavat palkkaa tästä vaativasta kahvinjuonti- sekä nettiselailuduunistaan, sen lisäksi että tekevät päällekkäistä ”työtä” tiedotellen vuorotellen juuri oman liittonsa ansiokkaista urotöistä suomalaisen yhteiskunnan pahaksi.
Sähköliitto perustelee luottamusmiesten tärkeyttä hieman ohuesti. ”Nyt ei ole kysymys rahasta vaan jo aiemmin sovitusta menettelystä, joka oli mukana syyskuun loppuun asti voimassa olleessa sopimuksessa. Sitä rikottiin sopimuksen voimassa ollessa ainakin yhdessä alan yrityksessä. On siis päivänselvää, että sähköasentajat eivät tule luopumaan oikeudestaan omaan luottamusmieheen”, jatkaa suojatyöpaikastaan herra Rimmistö. Että ihan yhdessä alan yrityksessä rikottiin sopimusta. No ei sitten mitään, menkää lakkoon. Kyseessä ei varmaan ollut yksittäistapaus tai virhe, vaan tässä on pakko olla kyseessä työnantajien salaliitto.
Muistan omalta varastotyöskentelyajaltani meidän luottamusmiehen. Siis siitä etten häntä koskaan nähnyt. Joskus tuli jotain liittoskeidaa, jota kuunteli koska se tapahtui työajalla koneiden seistessä tuottamattomina. Ainoa hatara muistikuva ajalta on luottamusmiesvaalit, joissa vanhaa tekijää diilattiin. Meinasin hakea paikkaa, koska kuulin ettei siinä tehdä muuta kun ryypätään pomojen kanssa. Mutta tosiaan kahden vuoden aikana en kertaakaan muista edes jutelleeni luottamusmiehen kanssa, enkä muista kenenkään muutenkaan maininneen tämän henkilön tarpeellisuudesta. Edes silloin kun yleisessä tiedossa oli esimerkiksi oman työsopimukseni laiton tulkitseminen. Yt-neuvotteluissa hän kyllä sitten oli mukana, saaden työnantajan säilyttämään hieman vajaat nolla työpaikkaa enemmän.
Ammattiliittojen vaatima ja tarpeellinen työntekijöiden edunvalvonta hoituisi varmasti kaikissa työpaikoissa palavereina työnantajan ja työntekijöiden kanssa ilman kokopäiväisyyttä. Tällaiseen tuskin koskaan mennään, sillä Suomen Yrittäjien Eero Lehden ehdotus luottamusmiesjärjestelmän uudistamiseksi sai jopa eduskunnassa tyrmistyneen vastaanoton. Siis parin viikon päästä menee 2800 sähkömiestä viideksi päiväksi kotiin hengailemaan, koska haluavat pitää työpaikallaan tarpeetonta kikkailijaa töissä.
Valtio haluaa lopettaa tupakoinnin Suomessa, kertoo Helsingin Sanomat. Tupakoinnista halutaan tehdä mahdollisimman vaikea tapa kun tupakointikieltoa harkitaan festareille ja urheilutapahtumien yleisöalueille. Niin että tupakoitsijaa vain ottaa päähän rajoitukset, ei niinkään itse polttaminen.
Seuraava vaihe Valtiolta on mahdollisesti tupakoinnin kieltäminen parvekkeella. Tässä on taas erinomainen esimerkki putkinäköisestä holhouspolitiikasta. Tupakan tuoksusta ärsyyntyneitä naapureita suojellaan ja lakaistaan ongelma pois silmistä sisätiloihin, mikä todellisuudessa lisää sivullisten haittoja. Varsinkin lapset kärsivät silloin tupakansavusta kun aikaisemmin olivat turvassa.
Suomessa ei ole ilmeisesti edes harkittu mm. Japanista tuttua menetelmää, jossa yleisillä kaduilla polttaminen on kiellettyä. Ulkona saat polttaa vain kaupungin tai yritysten pystyttämillä tupakointialueilla. Tämä kadulla polttelun kieltäminen johtuu siitä, että tupakka on kädessäsi ohi kävelevän lapsen kasvojen kohdalla. Roskaamisen takia tupakointi kannattaa rajata vain tietyille alueille.
Nyt kun lakiin ollaan kirjaamassa muotoa, että tavoitteena on savuton Suomi, hyssyttelemme ongelmat maton alle. Sosiaalivirastosta kerrotaan, että tupakkaa ei uutena tuotteena hyväksyttäisi markkinoille, mutta mielestäni ei välttämättä alkoholiakaan, joka on kuitenkin kannabista kovempi päihde. Meillä on jo vaarallisia tuotteita, joka ovat pitkästä historiastaan johtuen järjettömän suosittuja. Emme voi siksi kieltää ongelman olemassaoloa. Tupakointia on rajattava tupakointialueille, anniskelualueiden tapaan. Baarin vieressä tulisi olla erikseen merkitty tupakointipaikka, samoin kauppakeskuksissa, urheilutapahtumissa ja festareilla. Haitat olisivat ainoastaan tupakoitsijoilla.
Tänä keväänä aloitin tupakoinnin stressin ja laihduttamisen seurauksena. Tupakointi on sosiaalinen tapahtuma joko muiden tai itsensä kanssa. Politiikassa parhaat jutut ovat tupakkapaikalla ja työssäni saan aina pienen pohtimistauon tupakan ajaksi. Olen silti lopettamassa. Tupakointi on kallista ja epäterveellistä. Tilalle täytyy keksiä jotain korvaavaa, harmi ettei sellaista ole tarjolla.
Miten oikeasti saisimme enemmän ihmisiä lopettamaan. Terveelliseen elämäntapaan kannustaminen ja tupakoinnista selkeä rankaiseminen, ei lakiin kirjatulla tekstillä paremmasta maailmasta. Kun tupakoit ja vedät hävyttömän paljon viinaa, joudut korvaamaan itse sairaalakulusi (sairauksista jotka liittyvät tupakointiin ja alkoholinkäyttöön). Sairausvakuutuksen hankkiminen on kalliimpaa, myös palkasta vähennetään suurempi sosiaalimaksu. Kun tupakointi on maksanut sinulle terveytesi ja kymmeniä tuhansia euroja päästessäsi vihdoin sairaalasta, mietit varmasti kannattaako sitä uutta röökiä kuitenkaan sytyttää.
Helsingin Kaupunki on lisäämässä menojaan vaikeassa taloudellisessa tilanteessa. Uudeksi palveluksi ollaan luomassa menettelyä, jossa julkisella liikennevälineellä myöhästymisestä saa pian taksimatkaa vastaavan korvauksen. Tällä halutaan nostaa julkisen liikenteen imagoa tai jotain muuta naurettavaa. Hintaa pelleilylle on laskettu 700 000 euroa vuosittain. Tuskin kukaan on edes moista korvausta koskaan ollut edes vaatimassa. Jos on, niin voisi harkita mielenterveystutkimusta.
Mutta eipä siinä vielä kaikki. Taksikorvausten lisäksi Helsingin valtuuston puolueet ovat päättäneet päästötavoitteista, jotka tiputtavat (hiilidioksidi)päästöistä huomattavan osan pois. Tammikuussa 2008 kaupunginjohtaja Pajunen sanoi tämän toimen hinnaksi lähes kaksi miljardia euroa. Siis kaksi miljardia euroa pois palveluistasi.
Onko vihervasemmisto nyt jättämässä mummoja lumeen kauniin asian puolesta? Kyllä, sillä ilmastonmuutos on nyt päivän sana. Jos sen ehkäiseminen vaatisi kommunistista hallintoa ja työleirejä, kovin harva nousisi tätä vastaan. Ne jotka yrittäisivät, teloitettaisiin sotaoikeuden jälkeen aamunkoitteessa. Samalla kun vihervasemmisto ja muu punakaarti vaatii vanhuksille parempia tiloja ja oloja, viedään vähiin käyviä rahoja turhuuksiin. Ilmastoimago on niin tärkeä, että se vaatii marttyyreja. Nyt uhreiksi on valittu kaikista puolustuskyvyttömimmät ihmiset, aivan kuten aikanaan natsi-Saksassa ja Neuvostoliitossa. Vanhukset, lapset, sairaat ja vähäosaiset.
Helsingin edustalle päättäjät kaavailevat myös tuulivoimapuistoa ilmastonmuutospäissään. Meluisa, kallis ja järjetön hanke, jonka läheisyyteen voisi samalla perustaa riistaravintolan, johon ruokaa hankitaan ottamalla kiinni voimalan lähistölle kuolleita lintuja. Pari norppaakin voisi ampua siinä samalla, ihan vaan jos sattuvat vastustamaan ilmastonmuutosteoreetikkoja. Ovat niin epäilyttävän näköisiäkin.
